Kasvatus- ja opetustyön huoltajayhteistyössä jaksaminen
- Koulukuntoinen lapsi vai lapsikuntoinen koulu? Erityislapsen huoltajat kasvatuskumppaneina ammattilaisen näkökulmasta. Erityisperheen elämisen dynamiikka on omansa. Aina ei ole optimi tai edes hyvä päivä. Ammattilainen voi olla perheelle säihkyvä timantti tai synkkä tuomiopäivä.
- Rakentavaan keskusteluun. Kodin, päiväkodin, koulun ja oppilaitoksen yhteistyötä aidon dialogin keinoin – varhain on parhain! Vanhemmat muka olisivat lastensa parhaita asiantuntijoita? Höpö höpö. Huoltajat eivät ole koulussa läsnä – opettajat eivät kotona. Vuoroin vaikuttaminen on välttämättömyys.
- Kaikkien lasten koulussa reksi, vaksi, opettaja, siivooja, talkkari ja keittolantäti ovat lapsen ja nuoren kannalta yhtä tärkeitä. Koulu on kokonaisuus eikä yhdenvertaisuuskaan ei ole yhdentekevää. Lapsella on perusoikeus tulla nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi joka ikinen päivä. Kotona, koulussa ja kylillä.
- Armollisuus voimavarana kasvatus- ja opetustyössä – huolesta huojentuminen käsikynkkänä ankeassa arjessa. Positiivisuus ja pessimismi eivät ole toisiaan poissulkevia ajattelutapoja. Itkettävästä inhorealismista lyhyellä oppimäärällä helpottavaan arkirealismiin. Päivään mahtuu monta tunnetilaa.
- Upea opettaja on perheelle pelastusrengas. Upeus ei ole kaiken osaamista ja tietämistä. Se on kuuntelevia kohtaamisia, vaihtoehtojen metsästystä ja joskus pelkkää mokan nautintaa. Saa tarjolla olla pullaakin. Hetkessä voi elää ja olla ilman agendaa ja suoritepakkoakin. Ole itsellesi armollinen ja kunnioita kultaista hetkeä. Tulos kyllä tulee perässä.
- Lapsi uupuu, huoltajat uupuvat ja ope uupuu – ei hyvä. Miten ammattilaisena pidän perheen kokonaisuutena, annan heille parhaan mahdollisen tukeni ja arvostan heidät työni voimavarana? Perheen kanssa työskennellessä mummu ja pappakin ovat tärkeitä. Samoin sisarukset, tädit ja sedät.
- Reksin tai opettajan homma ei ole helpoimmasta päästä. Selviytymispakki somehuudon ja huoltajien taistelukentälle. Ymmärtämisen yrittäminen ja oman ajattelutavan tuunaaminen on puoli voittoa. ”Elä uppoa somen vetishen jänkhän!” Mikä toimii, kun mikään ei toimi.
- Vanhempainilta on mahdollisuus – järjestyssäännöistä aitoon vuoropuheluun ja huolen huomaamiseen. Kuinka sitoutan opettajat ja vanhemmat yhteiseen, pitkäjänteiseen hyvinvointityöhön lasten ja nuorten hyväksi tässä kompleksisessa ajassa. Hyvin suunniteltu on puoliksi pieleen mennyt.
- Kantelu ei ole keskustelunavaus! Miten päästä kasvatuskeskusteluissa väittelystä ja ruksien ruuduttamisesta aitoon läsnäoloon, avoimeen dialogiin, luottamukseen ja rakentavaan vuorovaikutukseen. ”Jos 15 vuotta on menty yhteistyössä mettään, niin se ei 15 minuutissa korjaannu.”
- Minulla on erityisen arvokas tehtävä lasten ja nuorten parissa. Se vahvistuu, mihin kiinnitän huomioni. Ihmisyytemme ytimessä ovat myönteisen tunnistamisen työkalut, inhimilliset teot ja toimet. Huomaanko hyvän ohikiitävissä, kohtaamisen kultaisissa hetkissä. Olenko läsnä vaiko vain paikalla?
- Hyvät käytänteet ja toimivat yhteistyön työkalut arvokkaisiin kohtaamisiin päiväkodissa, peruskoulussa ja 2.asteen oppilaitoksissa ammattilaisten ja huoltajien kesken. Kaikki työkalut ovat jo olemassa ja keksitty. Senkun poimit omaan työhösi ja arkesi tilanteisiin parhaiten sopivat!