Haastava käytös kasvatusyhteistyössä kotona ja koulussa
- Haastava käytös – syitä ja mahdollisuuksia muunlaiseen. Yksilöä ja hänen lähiympäristöään vahingoittavasta käytöksestä potentiaalin pilkahduksiin, ihmisyyteen ja myönteiselle kasvupolulle. Vahvista ihmistä, älä haitallista käytöstä. Ohjaa, opasta, auta ja ymmärrä.
- Kaikkien lasten koulussa reksi, vaksi, opettaja, siivooja, talkkari ja keittolantäti ovat lapsen ja nuoren kannalta yhtä tärkeitä. Koulu on kokonaisuus eikä yhdenvertaisuuskaan ei ole yhdentekevää. Nähty, kuunneltu, kohdattu ja osallinen.
- Kantelu ei ole keskustelunavaus! Miten pääsemme kasvatuskeskusteluissa väittelystä ja suoritepakosta aitoon läsnäoloon, avoimeen dialogiin, luottamukseen ja rakentavaan vuorovaikutukseen? ”Jos 15 vuotta on menty yhteistyössä mettään, niin se ei vartissa korjaannu.”
- Kuriton, kovakorvainen, aggressiivinen ja epäsosiaalinen kakara. Huonosti kasvatettukin. Vaiko olosuhteiden uhri? Miten voisimme kasvattajina kotona ja koulussa ottaa huomioon merkitsevän eron ulospäin näkyvän käytöksen ja lapsen tai nuoren sisäisen tunteen ja kokemusmaailman välillä. Vaihtoehto äkkiväärälle tulkinnalle on viileä harkinta ja kevyt käyttäytymisanalyysi.
- Hyväntahtoinen mitätöinti haavoittaa – ihmiseen keskittyvä kahvittelu kasvattaa. Voiko Adhd- henkilöltä mennä jalka poikki? Saako autismikirjon ihminen nuhan? Ovatko erkkavanhemmat perimänsä vankeja? Kulkeeko ”hankala vanhemmuus” DNA:ssa? Kokemuksia ja hoksauksia.